tiedättekö mikä sai lopulta naisen piristymään ? siellä minä istuin David Jonesin kenkäosaston plyysipenkeillä likaisella tukalla ja kolitsihousuissa kahden tonnin Fendin pleksiplatformit jalassa - vaihtaen välillä mustasta versiosta nudenväriseen, ja omalle turhamaisuudelle lähes ääneen nauraen. koko tilanteen absurdius tuntui toimivan krapulahoitona mitä parhaiten - eikä pelkoa että kotisokoksen kenkäpuolelta tulisi vastaan ihan yhtä tehokasta vertaistukea kenkäparin muodossa. joopa joo, mutta vetipähän suupielet hymyyn.
translation // what I miss the most in Sydney - amazing shoe department of David Jones. cured my major hangover and homesickenss one sunday just sitting there wearing these ridiculously fab Fendi platforms.
8 kommenttia:
Haha ihana sinä ja huikeat kengät ! Sun postauksia on ihana lukea.
Ihana teksti. Olen niin iloinen että palasit blogisi kanssa!
Sä oot ihan ykkönen ja niin inspiroiva. kiitos kun palasit
ostitko sä siis noita kenkiä? :o älyttömän upeat, vaikkakin myös älyttömän hintaiset!
näistä kuvista tulee lähinna paha ikävä sydneyyn :) jyväskylän kenkämarkkinat ei ole ihan vastaavat
huh, mitä tyttö ei antaisi tuollaisista krapuloista. :D
oijoijoi ö_ö
Aikamoiset hinnat noilla kun niin kauas viedään.
Hinnoittelu on kyllä muutenkin hassua, kun samat kenkulit (Fendit siis mm. ja ymmärrän miksi houkuttivat, mullon niitä kahdet...) maksaa reilusti enempi Euroopassa kuin Jenkkilässä. Mutta merkkituotehinnoittelua oon ihmetellyt viime aikoina muutenkin: pieni laukkukauppa italialaisessa turistirysässä vs. lentokenttä Saksassa, sama Burberry 235 ja 345 eur. Tuossa järjestyksessä.
Eihän tuo lause mihinkään liity, sanoin silti.
Lähetä kommentti